1 - Kolmantena päivänä, kun Ester oli lakannut rukoilemasta, riisui hän yltään puvun, jossa hän oli palvellut Jumalaa, ja verhoutui kunniapukuunsa.
2 - Tultuaan täyteen loistoonsa ja huudettuaan avuksi kaikkinäkevää Jumalaa ja vapahtajaa, hän otti mukaansa kaksi palvelusneitsyttään.
3 - Toiseen hän nojautui, ikäänkuin olisi ollut hyvin heikko,
4 - toinen seurasi häntä kantaen hänen laahustansa.
5 - Itse hän loisti kauneutensa täydessä kukoistuksessa, ja hänen kasvonsa olivat iloiset, ikäänkuin rakkautta säteileväiset, mutta hänen sydäntänsä ahdisti pelko.
6 - Ja käytyään sisään kaikkien ovien kautta hän seisahtui kuninkaan eteen. Tämä istui kuninkaallisella valtaistuimellaan puettuna täyteen loistoasuunsa, kultaa ja kalliita kiviä joka paikassa, ja hän oli ylen peljättävä.
7 - Ja kun hän kohotti kasvonsa, joista vallan korkeus loisti, ja hänen katseensa oli täynnä vihastusta, niin kuningatar vaipui alas, kalpeni ja meni tainnoksiin, ja hän nojautui edellä käyvän palvelusneitsyen päähän.
8 - Mutta Jumala käänsi kuninkaan mielen leppeäksi, ja levottomana hän riensi alas valtaistuimeltansa, otti hänet käsivarsiensa varaan, siksi kunnes hän tointui, ja rohkaisi häntä ystävällisillä sanoilla
9 - ja lausui hänelle: Mikä sinun on, Ester? Minä olen sinun veljesi, ole turvallisella mielellä:
10 - ei sinun tarvitse kuolla, sillä meidän määräyksemme koskee vain yhteistä kansaa.
11 - Astu esiin.
12 - Ja kohottaen kultaisen valtikan hän laski sen hänen kaulallensa ja syleili häntä ja sanoi: Puhu minulle.
13 - Niin Ester sanoi hänelle: Minä näin sinun, herra, olevan niinkuin Jumalan enkelin, ja minun sydämeni hämmästyi sinun loistosi pelosta.
14 - Sillä sinä olet ihmeteltävä, herra, ja sinun kasvosi ovat ihanuutta täynnä.
15 - Puhuessaan hän vaipui tainnoksissa maahan.
16 - Niin kuningas hämmästyi, ja kaikki hänen palvelusväkensä rohkaisi Esteriä.
